Täs on miun "virka"pusero.
Kaijalta (äitinäiti) peritty fereesi.
Yleensä jokaiselle Inkerille tehään uus, oma fereesi, mut kun miulla oli jo näin hyvä ja merkityksellinen, sain käyttää tätä.
Essu.
ja virkkaamia.
Ylin pitsi isomummon väkertämä.
Punapoimintahuivi Imatran Inkereiltä.
noukkimassa kosken uomasta Imatra kiven.
Paikallisessa kultasepänliikkeessä siitä on muodostunut upee koru.
Imatran kaupungilta Imatra-solki jolla huivi kiinnitetään.
ps. Jos teil on kuvia sieltä Inkerin julkistamistilaisuudesta,
niin ilolla niitä otan vastaan.
miun vaiheita ja meininkejä.
Olen kaupunkilaistunut syntymällä Imatralle vuonna 1971,
olen siis yhtä vanha kuin Imatran kaupunki.
Isän juuret ovat Jääskessä Kärkkäälän kylässä ja äitin juuret kulkee
Pohjois-Karjalasta. Olen Meltolan tyttöi, vaikka en siellä
enää aikoihin olekkaan asustanut. Yrittämisen kipinän sain alta
kouluikäsenä omilta huudeilta myymällä "kukkakimppuja" tien varressa
kiltin naapurintädin niitä jopa ostaessa.
Jo ala-asteella mietin kuumeisesti tulevaa työpaikkaa,
lähinnä stressaantuneena. Unelma-ammatteina siinsivät
lapsena kukkakauppiaan, balettitanssijan ja taiteilijan ammatit.
Tämän hetkiseen elooni olen valmistautunut
koko elämäni, värkkäämällä paperista, langoista,
savesta ja milloin mistäkin kaikenlaisia tuotoksia.
Ammatillisesti asia meni eteenpäin, kiepattuani
Lappeenrannan Käsi-ja taideteollisuus oppilaitokseen
ja tunsin olevani oikeilla jäljillä.
Kävin samaisessa opinahjossa myös yrittäjäkurssin
ja vähän päälle parikymppisenä T:mi Virkkukoukkunen syntyi.
Halusin työllistää itse itseni ja se onnistui. Alkuvuodet kävin
lapsuudenkodissani töissä. Eteiseen oli näet remontoitu "kauppa".
Kulmille kauppa ja työhuone muuttivat 1995,
ensin Jukankadulle, sisäpihalle entisen pyöräkorjaamon
tiloihin ja 1997 ihan oikeaan liiketilaan Koskenporttiin.
Viime marraskuussa muutimme uusiin isoihin tiloihin
Tainionkoskentie neloseen ja saimme myymälän
sekä työtilat kätevästi saman katon alle.
Tuotereperttuaariin ovat vuosien varrella kuuluneet virkatut
antennipipot, piirretyt silkkihuivit, t-paidat, tyynyliinat ym.
Aikaisemmin tein myös paljon tilaustöitä, niistä oli kuitenkin
pakko luopua toiminnan ja jälleenmyyjäverkoston laajetessa.
Nykyään käsinpiirrettyjen tekstiilien rinnalle ovat tullet myös
painetut postikortit, mukit sekä muut meille valmistetut
suunnittelemamme tuotteet.
Piirrän edelleen kaikki hauskojen lausahduksien
ja pirteitten värien koristamat tuotteet itse. Työhuoneella
apunani on mainio Mari ja kauppaa hoitaa ihana Iri, sekä
enemmän tai vähemmän lisäkäsiä tilanteen mukaan.
Keväällä huhkittiin parhaimmillaan kahdeksen naisen
voimin Virkkukoukkus aarteita lähetettäväksi ympäri Suomea.
Yhtiömuotokin on vuosien hikittämisen ja ahkeroinnin
myötä kasvanut osakeyhtiöksi.
Työ jota rakastan ja joka on minulle kaikki kaikessa, meinaa välillä
nielasta tekijänsä kokonaan. Tykkään tästä ihan hulluna
ja meillä on superin työtiimin lisäksi aivan ihania asiakkaita.
Vapaa-ajalla virkkaan isoäidinneliöitä, nypin kukkia,
facebookkaan ja rapsutan kissoja. Talouteeni kuuluu
myös kuvataiteileva Teemu.
Olen perinyt inkeröinti-fereesini, sen on valmistanut idolini,
äidinäitini, kotiteollisuusopettaja Kaija Karhunen itselleen
kolmisenkymmentä vuotta sitten. Inkereiden vaatettajan,
Leena Räsäsen kanssa sumplittiin siihen sitten oloiseni essu,
kankaat valitsin oman kaupan valikoimista ja siihen
ommeltiin myös Kaijan nypläämiä ja virkkaamia pitsejä. Hieno tuli!
Inkerivuotenani toivon vieraita Virkkukoukkuseen,
kerätkää ryhmä ja tulkaa käymään.
