Imatran 42. Inkeri lehdistötiedote ja vähän jotain muutakii

Nyt ei tuu "lyhyestä virsi kaunis"

:)

Nii, siis miusta on tullu Imatran Inkeri :) Imatran

Nuorkauppakamari on valinnut Inkereitä

Imatralta vuodesta 1970, oon Imatran 42. Inkeri.

Julkistamistilaisuus oli viime lauantaina Imatrapäivän yhteydessä,

aivan mahtava päivä! Jännittävä mut ihan super. Voi sitä ihanaa palautetta,

kannustusta, onnitteluja, halauksia, ooh. KIITOS! On mitä mainiointa ja

suuri kunnia liittyä Inkereitten porukkaan. Mie oon iha pökerryksissää

vielkii :) Nyt myö jo kaupal ollaa iha liikuttuneita ja nauretaa ja

silmäkulmatkaa ei ihan kuivina kestä. Voi teitä! Mie oon aina tienny

et imatralaiset o ihanii, mut et näin ihanii... Voi hyvänen aika! :)

Täs on miun "virka"pusero.

Kaijalta (äitinäiti) peritty fereesi.

Yleensä jokaiselle Inkerille tehään uus, oma fereesi, mut kun miulla oli jo näin hyvä ja merkityksellinen, sain käyttää tätä.

Muut osat on sit uusia :)

Essu.

Kankaat Koukkusesta ja pitsit Kaijan nypläämiä

ja virkkaamia.

Ylin pitsi isomummon väkertämä.

Punapoimintahuivi Imatran Inkereiltä.

Nuorkauppakamarin notkeet neitoset kävivät

noukkimassa kosken uomasta Imatra kiven.

Paikallisessa kultasepänliikkeessä siitä on muodostunut upee koru.

Imatran kaupungilta Imatra-solki jolla huivi kiinnitetään.

Kukkia, kukkia, onnea!

Kiitos!

:)

ps. Jos teil on kuvia sieltä Inkerin julkistamistilaisuudesta,

niin ilolla niitä otan vastaan.

Vaikka s.postilla koukkuset@virkkukoukkunen.net

Lisää Inkeriyden taustoja tuolta :

http://www.jcimatra.com/

Ja täs sitten se lehdistötiedote johon

Nuorkauppakamarilaisten toiveesta kirjasin näit

miun vaiheita ja meininkejä.

Olen kaupunkilaistunut syntymällä Imatralle vuonna 1971,

olen siis yhtä vanha kuin Imatran kaupunki.

Isän juuret ovat Jääskessä Kärkkäälän kylässä ja äitin juuret kulkee

Pohjois-Karjalasta. Olen Meltolan tyttöi, vaikka en siellä

enää aikoihin olekkaan asustanut. Yrittämisen kipinän sain alta

kouluikäsenä omilta huudeilta myymällä "kukkakimppuja" tien varressa

kiltin naapurintädin niitä jopa ostaessa.

Jo ala-asteella mietin kuumeisesti tulevaa työpaikkaa,

lähinnä stressaantuneena. Unelma-ammatteina siinsivät

lapsena kukkakauppiaan, balettitanssijan ja taiteilijan ammatit.

Tämän hetkiseen elooni olen valmistautunut

koko elämäni, värkkäämällä paperista, langoista,

savesta ja milloin mistäkin kaikenlaisia tuotoksia.

Ammatillisesti asia meni eteenpäin, kiepattuani

Lappeenrannan Käsi-ja taideteollisuus oppilaitokseen

ja tunsin olevani oikeilla jäljillä.

Kävin samaisessa opinahjossa myös yrittäjäkurssin

ja vähän päälle parikymppisenä T:mi Virkkukoukkunen syntyi.

Halusin työllistää itse itseni ja se onnistui. Alkuvuodet kävin

lapsuudenkodissani töissä. Eteiseen oli näet remontoitu "kauppa".

Kulmille kauppa ja työhuone muuttivat 1995,

ensin Jukankadulle, sisäpihalle entisen pyöräkorjaamon

tiloihin ja 1997 ihan oikeaan liiketilaan Koskenporttiin.

Viime marraskuussa muutimme uusiin isoihin tiloihin

Tainionkoskentie neloseen ja saimme myymälän

sekä työtilat kätevästi saman katon alle.

Tuotereperttuaariin ovat vuosien varrella kuuluneet virkatut

antennipipot, piirretyt silkkihuivit, t-paidat, tyynyliinat ym.

Aikaisemmin tein myös paljon tilaustöitä, niistä oli kuitenkin

pakko luopua toiminnan ja jälleenmyyjäverkoston laajetessa.

Nykyään käsinpiirrettyjen tekstiilien rinnalle ovat tullet myös

painetut postikortit, mukit sekä muut meille valmistetut

suunnittelemamme tuotteet.

Piirrän edelleen kaikki hauskojen lausahduksien

ja pirteitten värien koristamat tuotteet itse. Työhuoneella

apunani on mainio Mari ja kauppaa hoitaa ihana Iri, sekä

enemmän tai vähemmän lisäkäsiä tilanteen mukaan.

Keväällä huhkittiin parhaimmillaan kahdeksen naisen

voimin Virkkukoukkus aarteita lähetettäväksi ympäri Suomea.

Yhtiömuotokin on vuosien hikittämisen ja ahkeroinnin

myötä kasvanut osakeyhtiöksi.

Työ jota rakastan ja joka on minulle kaikki kaikessa, meinaa välillä

nielasta tekijänsä kokonaan. Tykkään tästä ihan hulluna

ja meillä on superin työtiimin lisäksi aivan ihania asiakkaita.

Vapaa-ajalla virkkaan isoäidinneliöitä, nypin kukkia,

facebookkaan ja rapsutan kissoja. Talouteeni kuuluu

myös kuvataiteileva Teemu.

Olen perinyt inkeröinti-fereesini, sen on valmistanut idolini,

äidinäitini, kotiteollisuusopettaja Kaija Karhunen itselleen

kolmisenkymmentä vuotta sitten. Inkereiden vaatettajan,

Leena Räsäsen kanssa sumplittiin siihen sitten oloiseni essu,

kankaat valitsin oman kaupan valikoimista ja siihen

ommeltiin myös Kaijan nypläämiä ja virkkaamia pitsejä. Hieno tuli!

Inkerivuotenani toivon vieraita Virkkukoukkuseen,

kerätkää ryhmä ja tulkaa käymään.